Kuumasinkitty teräsputki on valmistusprosessissa käyttämällä poistetun ruosteen teräsputkia, jotka on kastettu 500 asteen lämpöiseen sinkkinesteeseen, ja teräspintaan kiinnitetty sinkkikerros korroosionestotavoitteen saavuttamiseksi.
Galvanoitu teräsputki on teräsputki, joka on päällystetty sinkillä. Tämä pinnoite suojaa terästä korroosiolta. Sitä käytetään yleisimmin ulkorakentamiseen, kuten aidoihin ja kaiteisiin, tai joihinkin sisätiloihin. Sitä kutsutaan joskus myös galvanoiduksi rautaputkeksi.
Tiedemiehet keskustelivat galvanisointiprosessista ensimmäisen kerran 1770-luvulla, lähes 60 vuotta ennen kuin se lopulta otettiin käyttöön 1830-luvulla. Ranskalainen insinööri Stanislaus Tranquille Modeste Sorel haki prosessille ensimmäisen patentin vuonna 1937 ja aloitti sen valmistuksen pian sen jälkeen. 1850-luvulla Eurooppa tuotti galvanoitua terästä tuotantolaitoksista, jotka sijaitsivat ympäri maanosaa. Yhdysvallat seurasi pian sen jälkeen ja avasi ensimmäisen tehtaansa 1870-luvulla.
1900-luvun puolivälissä ja lopulla kupari korvasi galvanoidun teräksen putkiliittimien valintamateriaalina.
1900-luvun puolivälissä ja lopulla kupari korvasi galvanoidun teräksen putkiliittimien valintamateriaalina.
Sinkityn teräsputken luomiseksi teräsmateriaalit asetetaan sulaan sinkkikylpyyn. Tätä prosessia kutsutaan myös kuumasinkimiseksi. Nämä kaksi metallia sitoutuvat kemiallisesti toisiinsa tässä prosessissa eivätkä siksi koskaan eroa, mikä johtaa kestävämpään ja pidempään teräkseen.
Tämän tyyppinen putki ei sovellu kaasulinjoihin, mutta sitä käytettiin hyvin yleisesti täys-, kodin putkitöissä 1900-luvun puoliväliin ja loppupuolelle asti, jolloin kupari korvasi sen putkimateriaaliksi. Tuolloin havaittiin, että kalkkikiveä kertyi nopeammin galvanoidussa teräsputkessa kuin kuparissa tai muovissa. Sitä käytetään edelleen joskus sisätiloissa putkitöissä, erityisesti putkien pienten alueiden vaihtamiseen, joissa kalkkikiven osat eivät häiritse virtausta suuresti.
